Mitä tapahtuu, kun edessä on valokuvausprojektin suunnitelma, vapaus ideoida ja tehdä sekä aikaa toteutukseen? No aikamoisen ihanaa tekemistä! Vähän haikein mielin lähetin loppuraportin, siivosin työhuoneelta kuvausjärjestelyt pois ja nostin valmiin zinen laatikkoon aiempien projektien negatiivien ja vedosten seuraksi. Mutta oli kyllä niin mahtavaa tehdä tällainen projekti ihan suunnitelmasta valmiiksi saakka. Totta kai se, että sai ideoida ja kokeilla vapaasti sekä tehdä valokuvauksia kauniiden värien ja muotojen parissa, on jo sellainen kattaus, että ei siihen ole kovin paljoa lisättävää.
SHIBUMI
Viime tekstissä kerroinkin Shibumista lyhyesti ja nimenomaan estetiikan näkökulmasta. Tässä kuitenkin aiheesta vähän laajemmin, sillä Shibumia ajatusmallina tai jopa filosofiana tuntuu tämä aika tarvitsevan. Shibumi-sana on peräisin Japanista ja sen merkitystä elämässä voisi kuvata monin eri sanoin. Se on pysähtymistä ja löytämistä, läsnäoloa ja katsomista, aitoutta ja ajattomuutta, luonnollisuutta ja minimalismia, harmoniaa ja hidastamista, hyväksymistä. Se on enemmän ymmärtämistä kuin tietämistä. Antamalla arvoa sille, mitä on. Näkemällä hienovarainen kauneus, myös tavallisuudessa ja epätäydellisyydessä. Ajan myötä muodostuneessa tekstuurissa. Luonnossa. Siinä, mitä ei ole alleviivattu eikä korostettu, vaan minkä oivaltaa pysähtymällä ja katsomalla. Se on myös hetkien huomaamista ja arvostamista. Sadepisaroita, aamukasteen helmiä, sumuisia aamuja, tarinoita, käsintehdyn vaalimista. Valintoja ja sen tietämistä, mikä kutsuu omaa sielua.
KUVISTA KIRJAKSI
Valituista kuvista teetin Dialabissa vedokset, joista koostin japanilaisella kirjansidontatekniikalla pienen kirjasen eli zinen (käytän sanaa zine, vaikka se ei ihan täysin vastaakaan määritelmää). Kuvien näkeminen konkreettisesti laadukkaalla paperilla onkin ihan eri asia, kuin että katsoisi kuvia vain näytöltä. Paperin valinnassa jouduin tinkimään alunperin kaavaillusta hamppupaperista, koska se olisi ollut tähän tarkoitukseen liian paksu. Mutta hyvä vaihtoehto löytyi myös ohuemmista papereista ja vielä mattapintaisena, joten olin Dialabin tekemiin vedoksiin erittäin tyytyväinen.
PROJEKTITYÖTÄ
Projektiin kuului paljon muutakin kuin valokuvaamista ja nekin asiat on hyvä kertoa, koska kaikki se työ valokuvien taustalla tuntuu joskus jäävän vähän pimentoon, kun nähdään vain valmiit kuvat, eikä tiedetä, mitä kaikkea taustatyötä on vaatinut, että kuva on saatu tehtyä. Tähän projektiin asioita liittyi ehkä kertaluokkaa enemmän, koska kyse oli luovasta projektista, johon ideointi ja kokeilut kuuluivat olennaisena osana.
Behind the scenes:
- japanilaiseen kulttuuriin ja väreihin tutustumista
- värjäystä ja värien valintaa
- kasvivärjäykseen tutustumista
- kuvausastioiden etsimistä kirppareilta, kuvausastioiden tiskaamista alvariinsa kuvausten aikana ja välissä
- kukkakaupoissa kiertelyä erikoisempien lajikkeiden toiveessa, tietysti juuri halutuissa väreissä
- kauppojen tulppaanikimppujen tsekkausta ja värien valintaa
- kukkien aukeamisen ja myös kuihtumisen odottamista
- paperin valintaa ja vedosten teettämistä
- kameran kennon puhdistamista ja näytön kalibrointia
- satoja kuvia, editointia ja valintaa
- kokeiluja, onnistumisia ja kyllä, myös rutkasti huonoksi osoittautuneita ideoita
- jäädyttämistä eri lämpötiloissa, yllätyslumihiutaleita ja pakkasessa palelevia sormia
- japanilaisen kirjansidonnan opettelua
- hävikkiajattelua
- pysymistä pois somesta eli rauhoittuminen luovaan ajatteluun ja tekemiseen
- luottamista siihen, että yön yli nukkuminen tai konkreettinen jonkin muun arkisen asian parissa puuhastelu tuo oivalluksen tai ratkaisun kinkkiseenkin ongelmaan tai jalostaa jopa uuden idean ilman, että asiaa miettii aktiivisesti (tai sehän se juuri taitaa vapauttaakin ajattelua)
- muistiinpanojen tekemistä, arviointia ja suunnittelua, oppimista, aikataulun miettimistä, suunnitelman tsekkausta
- projektityön eri vaiheiden muistamista, että jossain vaiheessa tulee se hetki, että tuntuu kuin mistään ei tulisi mitään eikä ehdi ajoissa saada valmista, mutta se kuuluu asiaan. Ihan niinkuin pieni rönsyilykin (ei pelkkää suorittamista!). Kyllä tää tästä etenee, onkin sitten se seuraava vaihe, joka tulee!
Kiitos vielä kerran Finnfotolle! Ehkä kaikista projektin aikana tehdyistä kuvista syntyy vielä jotain muutakin?