Kannattaako valokuvauksessa kilpailla? Ja oletko joskus ihmetellyt erilaisia kirjainyhdistelmiä, kuten esimerkiksi EFIAP tai AFIAP valokuvaajan tittelin perässä? Jos olet, niin kyse on todellakin arvonimistä, jotka osoittavat harrastuneisuuden ja menestyksen niissä kansallisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä, joiden idea on kerryttää kyseisen arvonimen saamiseen tarvittavia pisteitä. Mitä enemmän kuvia hyväksytään, sitä korkeamman arvonimen voi saada. Käytännössä siis lähetät kuviasi ehdolle eri sarjoihin, maksat osallistumismaksun, ja saat jossain vaiheessa tiedon, että ovatko kuvasi saaneet pisteitä ja tulleet hyväksytyksi tai jopa palkituiksi kunniakirjalla. Pisteitä sitten kerätään eri maiden näyttelyistä arvonimen kriteerien mukaisesti. EFIAP arvonimen saamiseen tarvitaan 200 hyväksyntää 20 eri maassa ja 40 eri kuvalle. Sen jälkeen arvonimeä vielä haetaan erikseen. Ihan nopeasta prosessista ei ole kyse, sillä jo alimman arvonimen saaminen kestää minimissään 2 vuotta. Joten kyllä, jo näiden tietojen pohjalta voi sanoa, että arvonimi on hieno saavutus!
Mitä hyötyä näihin kansainvälisiin näyttelyihin hakemisesta sitten on? Se on tietysti yksi tapa kokeilla omien kuviensa menestymistä eri maiden valokuvaajien ja harrastajien kilpaillessa kuvillaan. Hyväksynnästä päättää sitten tuomaristo, joka tekee arvioinnin kaikille kuville. Joillekin osallistujille kyse on siitä, että näyttelyihin hakeminen ja mahdolliset hyväksynnät kannustavat kehittymään kuvaajana ja saamaan näkyvyyttä ainakin tuon näyttelykatalogissa olevan maininnan ja kuvan verran. Ja kyllä, kyse on kaupallisesta toiminnasta, sillä osallistumisella on hintalappu. Joku arvonimen verran eli lukuisiin kilpailuihin osallistunut sanoikin, että on tullut niin arvokkaaksi, että sillä hinnalla olisi saanut hyvän kuvauskaluston. Monet osallistujat ovatkin niitä, jotka harrastavat valokuvausta ja kilpailevat myös valokuvausseurassa sijoituksistaan ja arvonimihyväksynnöistä, eli eivät useinkaan tee valokuvausta työkseen eikä sellainen ole välttämättä edes suunnitelmissa.
Tutustuin tähän toimintaan lähettämällä omia kuviani muutamaan näyttelyyn ehdolle vuosia sitten (en erityisesti kuvannut mitään näyttelyä varten). Sain myös hyväksyntöjä eli pisteitä, mikä oli tietysti vähän yllätys varsinkin ensimmäisten lähetettyjen kuvien kohdalla. Mutta en nähnyt tätä toimintaa kuitenkaan ihan omana juttunani, enkä uskonut noiden kirjainyhdistelmien tuovan töitä saati sitten lisää kuvatilauksia. Parasta antia oli eri maiden aiemmin hyväksyttyihin näyttelykuviin tutustuminen ennen kuvien lähettämistä, sillä oli kiinnostavaa nähdä ei vain upeita kuvia vaan myös sitä puolta, millaisia valokuvia arvostetaan eri maissa. Joissakin maissa oli esimerkiksi hyväksytyissä kuvissa useita kuvia vanhuksista, ja ne kuvat vaikuttivat aitoudellaan. Silmien katse, eletty elämä. Photoshop ei ollut myöskään päässyt silottamaan ryppyjä, vaan ne saivat kertoa iästä ja mitenkään sitä peittelemättä. Joissakin maissa myös arvostettiin hiukan eri tyylisiä kuvia sekä eri tavalla käsiteltyjä kuvia. Näyttelyillä saattaa olla myös teema, jolloin haetaan kuvia nimenomaan kyseiseen teemaan liittyen.
Tästä kaikesta jäi itselleni muistoksi muutama näyttelykatalogi todisteeksi hyväksynnöistä, ja varmuus siitä, että näyttelypisteiden kerääminen valokuvilla arvonimeä varten ei ole sitä, mitä jatkan, enkä löytänyt sille oikein edes perusteita. Osallistuminen valokuvauskilpailuihin on taas toinen juttu, sillä niissä ei kerrytetä pisteitä arvonimiä varten. Palkintona kilpailussa voi olla näyttelykutsu, somejulkisuus tai myös muu palkinto. Kilpailujakin kannattaa kuitenkin harkita tarkoin sekä lukea säännöt etukäteen. Aiheeseen liittyen ja eritoten reilusta valokuvauskilpailusta löydät lisää tietoa Finnfoto ry:n sivuilta. Kuvankeräyskilpailuista vielä sen verran, että huomasin erään tapahtuman myötä, että jakamalla kuvia somessa kyseisen tapahtuman hashtagilla osallistuikin automaattisesti valokuvakilpailuun ja antoi luvan käyttää kuviaan tämän organisaation viestinnässä. Oletko törmännyt vastaavaan?
Hyväksyntöjä saaneet kuvani ovat vuodelta 2019-2021, tähän tekstiin poimin niistä muutaman henkilökohtaisen suosikkini.