Voihan keittokirjainnostus sentään! Keittokirjahyllyssä alkaa olla jo vähän ahdasta, mutta ehkä siihen vielä ainakin yksi kirja mahtuu, jos oikein yrittää. Ja kun kyse on italialaisesta keittokirjasta, niin sitä ei oikeastaan voi mitenkään vastustaa. Calabrian ja Sisilian reseptien lisäksi keittokirjan mukana pääsee italialaiseen tunnelmaan, kun tarinat ja kuvat höystävät reseptejä. Suosikkikeittokirjat ovatkin juuri niitä, joissa on hyviä reseptejä, ihania kuvia ja sopivasti mielenkiintoisia tarinoita. Nyt kokeilin viimeisimmästä eli Cucina Povera-kirjasta Il pane del nonno reseptiä eli isoisän leipää. Eikö jo reseptin nimikin kuulosta hyvältä? Reseptin myötä palasin muistoissani hetkeksi Sisiliaan ja tunnelmiin siellä sekä päädyin pohtimaan värien vaikutusta ruokakuvissa.
Italialaisen isoisän leipä! Ehkä juuri sellaisen isoisän, joka käy päivisin pelaamassa ja turisemassa muiden pappojen kanssa pikkukaupungin aukion reunalla olevassa kahvilassa. Pöydässä, jossa on punavalkoruudullinen liina ja tarpeeksi varjoa, että siinä voi hyvin istua pidempäänkin, vaikka aurinko porottaisi koko päivän. Isoisällä on sellainen lippalakin oloinen lätsä, lempeät silmät ja silmäkulmissa naurunryppyjä, harmaat hiukset ja isot miehen kädet, joista lastenlasten on hyvä ja turvallista pitää kiinni. Pitkäksi venähtäneen päivän jälkeen, siinä vaiheessa, kun kaikkien pappojen kuulumiset on jo vaihdettu, ja samatkin jutut ja väittelyt käyty useaan kertaan, malttaa isoisä vihdoin tepastella kotia kohti. Välillä, jos päivä on venähtänyt aivan mahdottoman pitkäksi, isoisä päättää leipoa leipää lepyttääkseen isoäitiä. Nappaa kaapista monenmoisia herkkuja ja sekoittaa ne hymyillen leipätaikinaan, ottaa ehkä vaivihkaa muutaman poikamaisen tanssiaskeleen ajatellessaan isoäidin ilmettä, kun leiväntuoksu alkaa kulkeutua keittiöstä. Pinjansiemeniä, oliiviöljyä, kapriksia, chiliä ja anjovistakin! Uunia ei ole nyt aikaa lämmittää, joten pappa lorauttaa valurautapannulle kokkimaisen pikku lorauksen öljyä (eli öljyä säästelemättä!), ja paistaa ohuet leivät nopeasti valmiiksi. Nostaa ne hellästi leipäkoriin ja huhuilee isoäitiä keittiöön.
Ja koska värillä on väliä, kokeilin tällä kertaa eri värisiä taustoja ja niiden vaikutusta kuvan tunnelmaan. Minkä taustan kanssa itse tuote tulee parhaiten esiin? Mikä väri kiinnittää huomion? Mikä saisi vatsan kurnimaan ja haluamaan maistaa leipää? Näihin kysymyksiin on varmaankin monta erilaista vastausta, ja silläkin on merkitystä, että mihin käyttöön kuvat tulisivat. Kun nyt oltiin isoisän ja isoäidin tarinassa, niin muistan joskus vuosia sitten käyneeni Habitaressa osastolla, jossa sai kokeilla erityisesti siihen suunniteltujen lasien avulla, että kuinka ikääntymisen myötä muuttuu myös se, miten näkee värit. Tätä tietoa voikin hyödyntää silloin, kun suunnitellaan esimerkiksi sisustusta ikäihmisille tai mainoskuvia, joissa kohderyhmänä ovat ikääntyneet. Samaisella Habitaren osastolla sai muuten myös kokeilla, miten ikääntyminen vaikuttaa liikkumiseen ja sitä varten oli tehty erikseen painohaalari, mikä oli myös kiinnostavaa!
Värien lisäksi kuvien tunnelmaan toki vaikuttaa moni muukin asia aina käytetystä valosta rekvisiittaan, mutta nyt keskityttiin vain väriin. Olisi kiva kuulla, että mitä mieltä olet värien vaikutuksesta ruokakuvissa, joten kommentit ovat oikein tervetulleita!
.
Lue lisää väreistä täältä: