Saapuessaan kaupunkiin voi heti huomata, ettei tänään käperrytäkään tavalliseen lokakuiseen torstai-illan tapaan koteihin, vaan luvassa on jotain sellaista, joka saa pukemaan ulkokamppeet päälle ja lähtemään kaupungille. Pimenevässä illassa heijastimet ja puhelimien näytöt vilkkuvat, kun etsitään kiinnostavia kohteita ja reittejä. Jotkut pyyhältävät paikalle yksin, toiset kävelevät koiran, perheen, toisen puoliskon tai kaverilauman kanssa. On Ruudun Takaa taidetapahtuman ensimmäinen ilta. Luvassa on 60 ikkunaa eri puolilla Tamperetta, jotka kutsuvat kurkistamaan ruudun taakse. Valoja ja varjoja, performansseja, taidetta, liikettä ja tekemistä. Ilman ennakkoilmoittautumisia tai lippuja, tuulipuvussa tai sammareissa, lenkkareissa tai maihareissa, jokainen tavallaan, kohteita valikoiden tai kaiken kokien.
Teosten äärellä yllättyi iloisesti, sillä kattaus oli niin monipuolinen ja kiehtova. Oli aika ihastella, vaikuttua, katsoa ja oivaltaa sekä kokea yhteisiä hetkiä. Tapahtuma ylittikin kaikki odotukset moninkertaisesti, suosiosta kertonee myös Tampereen sivuilta löytynyt tieto, että Pirkanmaalla tapahtumassa kävi yli 120 000. Toivottavasti vastaavasta tapahtumasta saadaan nauttia toistekin! Ulkoilmassa reippaillen ja samalla taiteesta nauttien. Kierreltyäni kaksi iltaa tapahtumassa jäin kaikkien ajankohtaisuudellaan puhuttelevien asioiden lisäksi vielä miettimään, että millaiset olisivat olleet kokonaan keltaiseksi maalatun remonttikohteen avajaiset ja mitä sirkusperhe teki vielä illan edetessä. Ja ”Jos kaiken voisi jakaa tasan, niin olisiko tämän verran jokaisella”, niin kuin kuoro kysyi teoksessaan Urbaani katedraali.
Käy lukemassa lisää kuvauspalveluista täältä.