vanhakaupunki
Tallinnan vanhakaupunki. Mukulakivikatuja, jotka kaartuvat näkymättömiin ja kurkistavat uudelleen kulman takaa. Katuja, jotka päätyvät aukioille, muurin viereen, kätkössä oleville sisäpihoille. Ohittavat luistelukentän mukaansatempaavan musiikin rytmin ja päät yhdessä karttoja pyörittelevät turistit. Vanhakaupunki ojentelee aamusta kankeita jäseniään ja vastaanottaa uuden päivän ja ihmiset vuosisatojen kokemuksella.
Väriyhdistelmiä, rosoista pintaa, ruutuikkunoita. Rapattua pintaa, johon on osunut kolhu, jos toinenkin. Graffiteja, kellariin johtavia kiviportaita, vinoja askelmia. Taloja, joiden vinot kulmat haastaisivat elementtiteollisuuden ja saisivat projektipäällikön tuskanhien kirvoittamat pisarat valumaan suojakypärän muovisen lipan alta. Koristeellisia ovia, käsityön jälkeä. Kuorrutuksena luonnon tuomat sammalpäällysteet ja vesipisarat sekä paljaat oksat kevään vihreyttä odottamassa. Avoimesta ikkunasta heilahtavat pitsiverhot. Autojen ovet paukahtelevat, kun pieniin liikkeisiin tuodaan lisää myytävää. Koulumatkalla kulkevat nuoret ovat sulkeneet aamun ankeuden ovet ja siirtyneet kuulokkeiden kautta tulevaan äänimaailmaan, jonka ovat itse valinneet. Päiväkotilapset kulkevat jonossa huomioliiveineen. Savipajan vieressä olevalla aukiolla on tyttö valokuvattavana valkoiset siivet selässään.
tunnelmaa ja inspiraatiota
Vanhankaupungin tunnelma. Sen aistii heti kaupunkiin saapuessaan. Se kiehtoo ja kietoo ympärilleen ajan suhteellisuuden salaperäisyyden houkutellen viipymään. Katsomaan yksityiskohtia, poikkeamaan suunnasta, palaamaan takaisin. Se on myös jotain sellaista, mitä yritän tallentaa mukaani. Jään hetkeksi pohtimaan, että mikä tekee tunnelmasta niin erityisen. Luovatko tunnelman vanhat rakennukset, jotka huokuvat elettyä elämää? Vai ihmiset täällä?
Ei ollut edes tavoitetta valokuvata. Ei tarvetta ottaa instaan kuvia jaettavaksi eikä minnekään muuallekaan. Kuvaamista kuvaamisen ilosta, jos inspiraatio iskisi. Ehkä inspiraatio kumpuaakin vapaudesta. Ehkä siihen vaikuttaa ympäristö. Ilmapiiri. Tai ihmiset. Ehkä se on tunnelma, joka vetää luovuutta luokseen. Kerien kuin lankakerää, joka on kehrätty luovuudesta, vapaudesta ja oikeudesta olla omanlaisensa. Oikeudesta ajatella ja olla olemassa.
Maaliskuiselle matkalle sumuiseen harmauteen kietoutuneeseen Tallinnaan sai lähtemään Fotografiska. Mietin matkustamisen hiilijalanjälkeä ja totean laivamatkan hiilijalanjäljen olevan kuitenkin huomattavasti pienempi kuin edestakaisen lentomatkan, sillä lentämisen ilmastovaikutukset ovat viime vuosina laittaneet pohtimaan matkustamiseen liittyviä valintoja. Mukana oli myös uteliaisuutta nähdä Tallinna vuosien jälkeen. Kamerana mukana oli Fujin XT-30 ja 35 mm F1.4 linssi. Kevyt ja pieni, juuri sopiva keikkumaan hihnassa olkapäällä. Ja kun kimpsut ja kampsut jättää hotellille säilöön, voi lähteä kepein askelin seikkailemaan kaupungin kaduille.
Lupasin edellisessä postauksessa laittaa vinkkejä mainioon ravintolaan ja kahvilaan, joten tässä vielä lopuksi makupalat Tallinnaan.
MAKuMATKALLA
Espanjassa paellaa ja tapaksia, Italiassa pastaa ja tiramisua, mutta mitä Virossa? Etsin etukäteen ravintolasuosituksia, ja hotellin läheltä löytyikin useammassakin blogissa mainittu slaavilaisia herkkuja tarjoava Moon-ravintola, jonka totesin olevan riittävän läheistä ruokakulttuuria, vaikka ei ihan virolainen ravintola ollutkaan. Se olikin nappivalinta! Blinit olivat nimittäin parhaita, mitä olen koskaan syönyt! Rapeareunaisia ja herkullisen makuisia. Myös pelmenit beurre blanc-kastikkeessa ohuiden fenkolilastujen kera saivat huokailemaan tyytyväisenä. Harmittamaan jäi, ettei jälkiruokaa jaksanut syödä enää näiden herkkujen jälkeen, vaikka olin jo silmilläni syönyt naapuripöydän rakastavaisille tuotuja, kauniisti koristeltuja napoleonin leivos-annoksia, jotka saivat veden herahtamaan kielelle. Lautaset saateltiinkin keittiöön ylenpalttisten kehujen kera. Ehkä vielä joskus tulee tilaisuus kokea tämä jälkkärielämys!
Tallinnassa on myös ihania kahviloita! Ja mikä valikoima herkullisia leivoksia, joita lasivitriinin läpi tuijottaessaan on kuin Liisa Ihmemaassa. Paljon erilaisia, kauniisti koristeltuja ja niin houkuttelevan näköisiä. Vanhankaupungin laitamilta löytyy vielä perinteisempiä kahviloita ja mainitsemisen arvoinen on myös sataman lähellä oleva, uutta kahvilatrendiä edustava Le Boulangerie, josta saa herkullisten leivosten lisäksi maukasta hapanjuurileipää sekä ruoka-annoksia.
Le Boulangerie, Poordi 3
Restaurant Moon, Vorgu 3 (Kalamajan alueella, kuitenkin aika lähellä satamaa)
Matka tuntuu päättyvän tällä kertaa turhankin nopeasti, ja lyhyen laivamatkan jälkeen olen takaisin Katajanokan terminaalin edessä trolleyn kimpoillessa vuodenajan tuomien hiekoitussoran ja lätäköiden keskellä. Huomaan silmäkulmastani valkoisen pakettiauton suojatien vieressä ja lasin takaa tuijottavat huvittuneet katseet. Vielä yksi ratikkamatka ja kaksi bussimatkaa, jotta kotioven saa aukaista mukavien Tallinnan kokemusten siivittäessä kotiintuloa.
Joko luit edellisen jutun Tallinnan Fotografiskasta? Pääset sinne tästä linkistä.