Iiu Susirajan valokuvanäyttely Ei mikään helppo nakki Turun WAMissa oli todella käymisen arvoinen. Iiun taide saa näyttelyssä kävijän ajattelemaan ja tuntemaan niin huumorin, oivaltavien teosten kuin inhimillisyyden kautta. Pidin kovasti myös esittelyvideosta, jossa hän kertoo teostensa taustasta ja tekemisestä avoimesti kuvaten myös hauskoja tilanteita tekemisen äärellä. Hänen teoksiaan on ollut aiemmin esillä mm. New Yorkin Momassa, mikä on todella hieno saavutus.
Nimen pitää olla hyvä, sanoo Iiu esittelyvideolla ja hyviä ne todella ovat. Välillä jo teoksen nimen lukeminen herättää innostuksen nähdä itse teos. Edelliseen, Kiasmassa näkemääni, näyttelyyn verrattuna uudet materiaalit teoksissa sekä videoteosten laajuus on rikastuttanut näyttelyä entisestään. Kontrastia antaa myös alkuaikojen tuotannosta esillä ollut kuvasarja, missä mallina on hänen äitinsä, tosin tunnistamattomana hahmona. Se eroaa joukosta, mutta tuo myös tervetulleen muistutuksen siitä, kuinka taiteilijan työt muuttuvat ajan myötä, vaikka perusajatus säilyisi samana.
Suora katse, jonka katsoja kohtaa niin valokuvissa kuin videoillakin, ravisuttaa jotain kovin aitoa ja herkkää kohtaa sielussa, kun samaan aikaan kumpuaa ilo kuvien nimistä ja aiheista sekä oivalluksista. Siitä kertovat niin arkisten esineiden käyttö hauskalla tavalla kuin stereotypioita haastava aiheiden ja esineiden yhdistäminen toisiinsa. Inhimillisyys syntyy vilpittömästä ja aidosta katseesta kameraan. Tässä olen minä. Näiden asioiden yhdistelmä onkin jotain, joka toivottavasti myös laittaa katsojan pohtimaan vilpittömyyttä kohdata toinen ihminen. Aidosti ja hyväksyen. Kuitenkin tuo katse haastaa katsojan katsomaan sekä näkemään juuri sen, mikä on aiheeksi rajattu ja sallii katsomisen.
Näyttely on osoitus siitä, millaista taidetta syntyy, kun se tehdään omista ajatuksista kummuten, rohkeasti, ainutlaatuisesti sekä valtavirrasta poiketen. Se puhuttelee niin inhimillisyyden tunteita kuin tuottaa hykerryttävää iloa, joka paiskaa vielä yläfemmat taidosta ajatella asioista eri tavalla. Tämän tyyppinen taide on ehkä juurikin sitä, mitä tämä aika tekoälyineen ja normeineen tarvitsee. Inhimillistä, aitoa ja oivaltavaa. Iiu ei halua patsastella parrasvaloissa eikä käydä keräämässä kehuja, mistä on osoituksena se, ettei hän käynyt edes Moman näyttelyn avajaisissa New Yorkissa. Taidetta tehdäänkin pitkälti kotona ilman ylimääräistä rekvisiittaa, liian tarkasti etukäteen suunnittelematta, mikä voikin olla yksi syy siihen, että teoksista tulee välillä hersyvän hauskoja ja yllättäviä. Taustalla ilo ja vapaus tehdä ilman ulkopuolelta tulevaa kyseenalaistamista, kritiikkiä tai vaatimusta kaupallisuudesta sekä tuntipalkoille pääsemisestä . Kun saa tehdä kaikessa rauhassa ja seurata omaa perstuntumaa, niin voi päätyä istumaan vaikka kermavaahdolla kuorrutetulle tuolille, jolla perstuntuma eli gut feeling on todellakin tullut konkreettiseksi.
Turun päivään voi mainiosti yhdistää mukavan hetken vaikkapa Aurajoen rannalla olevissa kahviloissa, Turun kivoilla kirppareilla tai hyvän lounaan äärellä useiden ruokapaikkojen tarjotessa runsaasti vaihtoehtoja. Kokeilin tällä kertaa mennä Turkuun bussilla junan sijaan ja matkakokemus oli niin positiivinen, että bussimatkat ovat jatkossakin hyvä vaihtoehto, sillä matka-ajassa välillä Tampere-Turku ei ollut merkittävää eroa.